Etappikilpailuina juostaan mm. Ranskan, Yhdysvaltojen, Australian ja Saksan läpijuoksut. Ultrajuoksussa järjestetään myös 6, 12, 24 ja 48 tunnin juoksuja, joissa juostu matka ratkaisee paremmuuden.
Erityisen suosittua ultrajuoksu on Yhdysvalloissa, jossa erilaisia tapahtumia on laidasta laitaan. New Yorkissa juostavassa 5000 kilometrin juoksussa osallistujat kiertävät 800 metrin korttelia ympäri viikkotolkulla. Maailmalla on pitkiä vuoristojuoksuja ja pitkiä aavikkokisoja, jolloin matkan lisäksi haastetta tuovat erityisen hankalat olot. Ultrajuoksussa järjestetään kansainvälisiä arvokilpailuja Euroopan ja maailman tasolla.
Mukaan ultrajuoksuun
Ultrajuoksuun siirrytään usein maratonin kautta. Harva juoksija aloittaa ultraharrastusta juoksematta ensin lukuisia lyhyempien matkojen kilpailuja. Vaikka ultrajuoksut ovat kilpailuja, on ultrajuoksijoiden keskuudessa usein hieno yhteishenki ja tunnelma.
Ultrajuoksijalta vaaditaan kovaa kestävyyden ja sisua. Jalkojen on kestettävä pitkäkestoista iskutusta. Motivaation on oltava kohdallaan, sillä pitkän juoksun aikana sekä kipukynnys, väsymiskynnys että mielen lujuus joutuvat taatusti koetukselle.
Ensimmäiseksi matkaksi suositellaan usein 60–100 kilometrin tai kuuden tunnin ultrakilpailuja.
Lajin huippujuoksija ovat parhaimmillaan usein yli 40-vuotiaina. Luonnollista on, että ultrajuoksijoiden nopeusominaisuudet ovat usein heikot. Monella juoksijalla maratonennätys ei enää parane, mutta pidempi matka tuo uuden haasteen.
Ultrajuoksun haasteet
Ultrajuoksut ovat jatkuvaa fyysisen ja psyykkisen tasapainon hakemista. Lajissa kohtaa yllättäviä ongelmatilanteita, joista pitää selvitä. Näiden ongelmatilanteiden ratkaiseminen tuo mielihyvää suorituksen aikana. Etenkin 24 tunnin juoksun aikana tai pidemmissä juoksuissa matkan varrella tulee vääjäämättä monenlaisia vaikeuksia ja vaivoja, joiden voittamisessa henkisillä voimavaroilla on suurin merkitys. Matkaa on jatkettava pistoksista, lihaskivuista ja vatsavaivoista huolimatta.
Pitkän matkan juoksemiseen liittyy usein filosofinen ja mietiskelevä leima. Pitkällä matkalla usein
itse juokseminen vie kuitenkin kaiken huomion. Väsyessään juoksijan on keskityttävä olennaiseen. Lajin viehätys piilee myös siinä, että saa keskittyä siihen yhteen kapeaan sektoriin, eli juoksemiseen. Moni ultrajuoksija vertaa lajia ennemminkin avomeripurjehdukseen tai vuorikiipeilyyn kuin varsinaiseen tulosurheiluun. Esimerkiksi pitkässä etappikilpailussa olennaista ei ole lopulta se, kuka voittaa, vaan että selviää maaliin.
Ravinto ja palautuminen
Oman mielenkiintonsa ultrajuoksuun tuo ravinnon ja huollon rooli suorituksen aikana. Ilman toimivaa huoltoa ja riittävää energiaa eivät pitkät matkat onnistu, sillä rasva-aineenvaihdunnan toimivuudesta huolimatta lisäenergiaa on saatava alusta lähtien.
Ravinnolla ja nesteellä on pitkässä kilpailussa äärimmäisen tärkeä merkitys. Niillä on suora vaikutus terveydentilaan, palautumiseen, henkiseen jaksamiseen ja suorituskykyyn.
Lisäravinteiden merkitys on huomattava, sillä pelkkää ruokaa ei ole mahdollista syödä riittäviä määriä. Tiiviiksi pakatut energialisät (patukat, jauheet ja geelit) ovat kovassa käytössä.