En rajoittanut keskusteluita pelkästään triathlonin pariin, vaan keskustelin mahdollisimman laajasti kaikkien lajien ihmisten kanssa. Fysiologiaan ja liikuntalääketieteeseen liittyvät asiat olivat kaikkein lähinnä omaa sydäntä. Kuopiossa asuessamme kävin Kuopion Yliopiston avoimella puolella kursseja laidasta laitaan, aihe oli kiinnostava.
Kun oma ura urheilun parissa näytti nousevan pystyyn, halusin olla auttamassa muita. Ammattivalmentajatutkinnolle hakeuduin 90-luvun lopussa, siellä oli hyvä ammentaa lisää tietoa kovien eri urheilulajien osaajien joukossa. Kurssin rehtorina oli kestävyysjuoksuvalmennuksen legenda Timo Vuorimaa, joka oli hänkin hyvä sparraaja nuorelle intohimoiselle valmentajan alulle. Timon kanssa yhteistyö on jatkunut siitä saakka, ja meillä on ollut muutamia yhteisiä projektejakin.
artikkeli jatkuu ilmoituksen jälkeen
artikkeli jatkuu
Vuosituhannen vaihteessa aloitin myös valmennushommat Vuokatin Urheiluopiston vetämässä Ski Cats -joukkueessa, Reijo Jylhän toimiessa sen päävalmentajana. Ski Cats oli silloinen hiihdon B-maajoukkue, jota johdettiin Vuokatin urheiluopistolta. Ski Cats oli monessa mielessä aikaansa edellä, ja en oppinut lisää pelkästään valmentamisesta, vaan markkinoinnista ja myynnistä, joka on ihan keskeistä kilpa- ja huippu-urheilussa nykypäivänä.
Ski Cats -joukkueen mukana oleminen oli itselle kokonaisvaltaista oppimista. Reijo Jylhällä oli iso vaikutus omaan oppimiseen ja ihmisenä kasvamiseen. Reijo antoi vastuuta ja kuunteli niin muuta valmennusryhmää kuin myös urheilijoita. Reijon valmennustavat olivat tuohon aikaan juuri ihmisläheisyyden näkökulmasta varsin poikkeuksellisia.
Oma ura hiihdon liittotason toimien parissa päättyi Lahden 2001 MM-hiihtojen dopingskandaalin laineiden lyödessä maastohiihdon rahoihin syksyllä 2001. Hiihdon parissa toki jatkoin, koska valmensin tuossa vaiheessa jo mm. Lauri Pyyköstä, joka vuonna 2003 oli sprinttihiihdon maailmancupin kokonaiskilpailun kolmas. Tuokaan Laurin saavutus ei nostanut hirveästi hurraa huutoja mediassa. Lahden skandaalin laineet löivät kovaa läpi suomalaisen hiihdon. Luulen, että aika monen lupaavan 70-luvun lopulla ja 80-luvun alkupuolella syntyneen hiihtäjän ura jäi piippuun sen vuoksi.
Oman elämän Tour de France
Kesällä 2001 ja syksyllä 2001 olin jatkuvasti väsynyt ja kipeä. Mitään vakavampaa en osannut epäillä, koska olinhan aikaisemminkin sairastellut paljon. Jälkikäteen ajateltuna olin ollut fyysisesti ja osittain myös henkisesti aika pihalla pitkälti keväästä saakka. Pikkuhiljaa tulevan väsymyksen huomaaminen on vaikeaa, vaikka jälkikäteen merkit jostain vakavammasta olisi pitänyt havaita.
Olin syksyllä 2001 Moskovassa tutustumassa huippu-urheilun tutkimuskeskukseen ja ylipäätänsä venäläiseen valmennussysteemiin. Reissu oli monella tapaa avartava kokemus, eikä mm. venäläisen urheilun doping-paljastukset myöhemmin tulleet mitenkään yllätyksenä. Toki Venäjällä tehtiin urheilunpuolella myös ansiokasta työtä valmennuksen ja sen tukitoimien saralla, mutta kaikesta aisti ja jopa näki, että käytössä ovat ihan kaikki mahdolliset sekä mahdottomatkin keinot, ja raja-aita sallitun ja kielletyn välissä oli varsin liukuva käsite.
Moskovassa ollessa sain pahan keuhkotulehduksen, joka vaati tukevaa antibioottilääkitystä. Sain vahvan ja laajakirjoisen antibiootin, mutta siitä huolimatta oloni koheni varsin huonosti. Olin useita viikkoja reissun jälkeen todella huonossa kunnossa ja kroppa oli aivan sekaisin. Lääkäriin hakeuduin pitkään kivuliaina olleiden peräpukamien vuoksi. Aikaisemminkin olisin voinut mennä lääkäriin, mutta intiimialueen vaivan näyttäminen lääkärille ei ollut siihen aikaan helpoin rasti. Lääkäri ei pystynyt tukimaan peräpukamia, mutta pisti lähetteen verikokeisiin.
Verikokeiden tulokset tulivat samana päivänä ja sain lääkäriltä soiton hakeutua tarkempiin tutkimuksiin. Sen verran osasin tuloksia tulkita, että tiesin, että nyt ei ole kyseessä mikään kevyesti ohi menevä juttu. Vaikka lääkäri ei silloin osannut epäillä leukemiaa, niin itse päädyin maallikkodiagnoosiin veriarvon ja oireiden perusteella.
Joudutin omalta osaltani hieman prosessia ja hakeuduin Kuopion Yliopistollisen sairaalan ensiavun kautta eteenpäin. Seuraavana päivänä ensiapuun menon jälkeen sain tiedon, että kyseessä on akuutti myelooinen leukemia ja hoidot alkoivat samana päivänä. Ennustetta kysyttäessä sain vastauksen, että eloonjäämisen mahdollisuus on olemassa, jos hoidot purevat tautiin. Nuoruus vaihtui aikuisuuteen aika nopeasti.
Hoidot onneksi purivat hyvin ja pääsin ensimmäisen hoitojakson aikana remissioon ja luuydinnäytteet olivat puhtaat. Hoidot olivat rankkoja, muutamia kertoja elämän lanka oli aika ohuen säikeen varassa, mutta selvisin niistä. Hoidot saatiin vietyä läpi uskomattoman nopeassa aikataulussa, mutta noin 100 yötä ja päivää tuli neljän kuukauden aikana vietettyä sairaalassa.
Liikun, olen elossa
Kun hoidot olivat ohi, aloitin heti sen jälkeen liikkumisen, ajatuksena oli pitää itseni kunnossa, jotta olisin fyysisesti hyvässä kunnossa, jos tauti uusiutuu. Silloinen tyttöystävä, nykyinen vaimo, oli niin ikään sairastellut paljon, eikä oma sairastuminen ollut Tiinallekaan helppoa aikaa. Tiina hoiti samaan aikaan opiskelut loppuun, yritti lenkkeillä ja vieraili joka päivä luonani sairaalassa, josta olen ikuisesti kiitollinen. Sanotaan että vaikeudet vahvistavat, mutta kaukana ei ollut se, ettemme olisi sairauden ja sen jälkeisenä aikana musertuneet, mutta onnistuimme selviämään. Iso kiitos menee siitä ystäville.
Tiinankin terveys koheni ja liipaisimella ollut triathlonura jatkui, koska treenit purivat Tiinan kohdalla melkoisen hyvin, kun päästiin maaliskuussa 2002 sorvin ääreen. Käytännössä vuoden tauko harjoittelussa toki näkyi ja legendaarista levon sekä rasituksen suhdetta jouduttiin miettimään ihan tosissaan.
Tiina päätti kesällä 2000 osallistua ensimmäistä kertaa Joroisten Finntriathlonin puolimatkalle. Toki Tiina oli Joroisten kisaan osallistunut monta kertaa, mutta koska tavoitteet olivat aikaisemmin olleet olympiamatkalla, niin lyhyemmät kilpailut olivat kiehtoneet enemmän. Tiina teki harjoitteluun nähden erinomaisen suorituksen, joka antoi uskoa siihen, että hänellä on mahdollisuus menestyä triathlonissa.
Antti Hagqvist
Artikkelisarjan uusi osa aina sunnuntaisin.
