Mogrenissa työntö saatetaan loppuun asti, jotta rytmi on helpompi löytää. Työnnön loputtua noustaan käsien heilurilla ylös liukuun ja uuteen työntövaiheeseen.
Ennen varsinaisen harjoittelun aloittamista on hyvä kerrata luistelutyylin perusharjoitteet. Tämän jälkeen aloitetaan rytmin harjoittelusta, joka luonnistuu parhaiten sauvoittahiihdon kautta.
Sauvoittahiihto Mogren-rytmillä
Hae käsien liike selän takaa ja saman aikaisesti ponnistuksen kanssa heilauta kädet liukuun lähtevän suksen kärkeä kohti. Pyri hakemaan mahdollisimman laaja ja rento käsien heiluri. Tekniikka on toispuoleinen eli käsien heilautus eteenpäin tapahtuu vain toisella puolelle.
Työntö mukailee samoja periaatteita kuin tasatyöntö. Työntö tapahtuu vain yhdellä suksella niin sanottuun vanhaan liukuun ja suksen liukusuuntaan. Suksikulman tulee olla kapea, jotta vauhti saadaan mahdollisimman tehokkaasti menosuuntaan ilman vartalon kiertoa.
Työnnön aikana käsien kohdatessa reisilinjan siirrytään työnnöttömälle sukselle. Vartalo pysyy alhaalla koko työnnöttömän liu’un ajan. Työnnön lopussa valmistaudutaan ponnistukseen esilatausvaiheen kautta ja yhtäaikaisesti käsien heilurin kanssa tuotetaan suksen kanttia vasten tehokas ponnistus. Käsien liike on jatkuvaa ja työnnön loputtua noustaan käsien voimakkaalla heilurilla uuteen työntövaiheeseen.
Käsien heiluri suunnataan uuteen liukuun lähtevän suksen kärkeä kohti, jotta liike-energia saadaan suunnattua liu’un suuntaan. Vartalo seuraa käsien liikettä ja ennen työntöä noustaan ryhdikkääseen asentoon yhden suksen liukuun. Samanaikaisesti työnnön kanssa tuotetaan puristava potku sivulle. Koko vartalo nousee ponnistuksen mukana eteenpäin. Kummatkin liu’ut ovat samanmittaisia ja jalkatyöskentelyn tulisi olla tasaista.
Työnnöttömässä liu’ussa hiihtoasento on hyvin matala. Työnnölliseen liukuun noustaan ylös ryhdikkääseen asentoon, josta päästään hyödyntämään kehonpaino työnnössä. Painopiste säilyy kuitenkin koko ajan edessä ja hiihtoasento pysyy hyökkäävänä. Suksi tulisi tuoda aina voimakkaasti vartalon alle, jotta vältetään sivuttaiskierrot ja päästään kunnolla suksen päälle. Hartiat ja suoliluut osoittavat koko ajan eteenpäin. Alussa on hyvä hakea omia äärirajoja, jotta tasapaino löytyy. Liuku on helpompi saada tasapainoon tuomalla suksi jopa ulkokantille, jonka kautta se siirtyy sisäkantille. Suksen jäädessä lähtökohtaisesti jo sisäkantille on tasapohjaliukuun hyvin vaikea päästä.
