Vapaan hiihtotyylin välineillä luistellaan, kun taas perinteisen tyylin välineillä hiihdetään latuja pitkin. Näiden kahden hiihtotyylin ero löytyy erityisesti jalkatyöskentelystä, mutta käsien rooli on molemmissa hyvin samankaltainen.
Hiihtoasennon perusperiaatteet:
- Hyökkäävä asento
- Voiman suuntaaminen
- Liike-energian hyödyntäminen
- Tasainen suksen liuku
- Oman kehon painon optimaalinen hyödyntäminen
Parhaaseen mahdolliseen tekniikkaan pyrittäessä tukilihasten vahvuus on avainasemassa. Jotta hiihtoasento säilyy hyökkäävänä, keskivartalon ja pakaroiden on toimittava jatkuvasti aktiivisesti. Vaikka täydellistä tekniikkaa ei oppisikaan, hiihdosta voi nauttia, ja jo pienillä teknisillä parannuksilla hiihto voi tuntua mukavammalta. Tärkeää on säilyttää hyökkäävä hiihtoasento molemmissa tyyleissä jatkuvasti, sillä se mahdollistaa laajemmat liikeradat ja eteenpäin suuntautuvan voimantuoton. Kovassa vauhdissa sauvan iskeminen lähes pystyyn on mahdollista, mutta yleisesti sauva tulisi olla hieman menosuuntaan, jotta voima siirtyy välittömästi eteenpäin. Sauvoja ei siis käytetä tukena vaan työntövoiman tuottamiseen.
Perinteinen hiihtotyyli
Perinteisen tyylin tekniikoita sovelletaan erilaisiin maaston kohtiin. Välineiden kehityksen ja nopeuksien kasvun myötä tasatyönnön merkitys on korostunut. Oman kehon painon käyttö on keskeistä työnnöissä ja potkuissa. Potkutekniikoissa suksen pitävyys on tärkeää, koska vauhti luodaan sukseen, joka työntää lunta. Hyökkäävä hiihtoasento helpottaa yhden suksen päälle pääsemistä ja näin ollen parantaa suksen pitoa. Lisäksi lonkankoukistajien liikkuvuuden puute ei rajoita liikettä, ja ponnistusta voidaan jatkaa loppuun asti. Hyökkäävän hiihtoasennon ylläpitämiseksi hartiat tulisi pitää hivenen eteenpäin. Tämä helpottaa voiman suuntaamista eteenpäin ja poistaa ylösalaisen liikkeen.
Luistelutyyli
Luistelutyylillä voimaa luodaan samanaikaisesti sekä jaloilla että käsillä. Vapaan hiihtotyylin tekniikoissa on tärkeää säilyttää painopiste edessä, koska suksen korkein kohta sijaitsee siteen etupuolella. Kun painopiste ylittää tämän kohdan, suksi lähtee luistamaan luonnostaan, vähentäen hiihtäjän tarvetta työskennellä liu’un eteen. Ylävartalon aktiivinen käyttö on merkittävää vapaassa hiihdossa, ja työntöjen osalta pätevät samat periaatteet kuin tasatyönnössä. Kaikissa vapaan hiihtotyylin tekniikoissa on tärkeää ottaa voimakas askel vartalon alle. Jos suksi jää vartalon ulkopuolelle, se vaatii erillisen siirtymisen suksen päälle, aiheuttaen turhaa heilumista. Suksen parhaat liukuominaisuudet saavutetaan tasaisella liu’ulla, ja hyökkäävällä hiihtoasennolla saadaan painetta myös suksen keulan alueelle, mikä tekee siitä vakaamman. Vapaassa tyylissä ponnistus tehdään aina suksen sisäkantin avulla. Voiman suuntaaminen tapahtuu ponnistuksessa suoraan sivulle ulospäin suksen liukusuuntaan. Uuden oppiminen on mahdollista vain, kun haastaa itsensä ja astuu mukavuusalueen ulkopuolelle.
