Suomalainen triathlon oli 2000-luvun alkuvuosina ehkä lajin pahimmassa aallonpohjassa, missä laji on koskaan ollut. Poissa olivat Pauli Kiurun ja kumppaneiden kultaiset vuodet, vaikka harrastajiin ja ennen kaikkea resursseihin nähden suomalaiset mm. Mika Luodon ja Tom Söderdahlin sekä myös Merja Kivirannan (nykyisin Kiviranta-Mölsä) johdolla menestyivät kansainvälisesti varsin hyvin. Vuosituhannen vaihteen jälkeen lajin harrastajamäärät olivat pahimmillaan varmasti alle 200 harrastajassa, eli laji kävi aidosti kamppailua olemassaolostaan.

Olin jo oman urheilu-uran aikana äärimmäisen kiinnostunut harjoitteluun liittyvistä asioista. Imin kaiken tiedon, joka oli saatavilla ja keskustelin aina niin valmentajien kuin urheilijoiden kanssa harjoittelusta, kun siihen tarjoutui mahdollisuus.