Vapaauinti on siitä hieno laji, että tasot eivät koskaan lopu kesken. Aina keksii uusia oivalluksia, kun riittävän kauan kauhoo menemään. Olen valmentanut/opettanut vapaauintia yli 12 vuotta intohimoisesti. Moneen kilpauintivalmentajaan verrattuna se on melko lyhyt aika.
Omassa valmennuksessani olen yrittänyt etsiä vastauksia mieltäni askarruttaviin kysymyksiin uinnin ulkopuolelta, koska olen huomannut, että monessa lajissa toistuvat samat kaavat. Yritän aina löytää uusia tapoja selittää asioita, jotta oppilaani saisivat niitä “ahaa-elämyksiä”. Valmentajalle tulee mahtava tunne, kun oppilaat onnistuvat. Toivottavasti myös sinä saat uusia oivalluksia kirjoitusteni ja videoideni avulla.
Ensimmäinen video käsittelee keskivartalon hallintaa vapaauinnissa. Kaikissa lajeissa keskivartalon hallinta on äärimmäisen tärkeä asia. Koska vedessä olemme nostevoima maailmassa, normaalielämän painovoima maaliman sijaan, saattaa tunne kehosta, sen liikkeistä ja vauhdista muuttua hyvinkin paljon.
Vesi onkin omasta mielestäni mestari hämäämään meitä. Kovalta tuntuva vauhti saattaa olla hidasta ja päinvastoin. Mitä enemmän yritämme, sitä enemmän vesi taistelee vastaan. Kun käsittelemme sitä ninjamaisen tehokkaasti, päästää se meidät etenemään usein hämmästyttävän vaivattomasti.
Vapaauinti on teoriassa hyvin yksinkertaista. Pidät vain uppoamarunkoisen ”veneen” rungon täysin horisontaalisena pinnan kanssa ja kiskot vettä taaksepäin. Muuttujia on kuitenkin valtava määrä, ja kaikki ne vaikuttavat toisiinsa. Monen asian hallinta samanaikaisesti on vaikeaa, mikä korostuu etenkin pitkän matkan uinnissa. Mieli alkaa helposti harhailla muihin asioihin, joka periaatteessa on hyvä juttu. Joku voisi sitä fow-tilaksi, jossa keho tekee työtä ja mieli keskittyy muihin asioihin, eli “uidaan uimatta”.
Usein kuitenkin mielen harhailu johtaa siihen, että tekniikka alkaa hajota. Kun katsotaan huippu-uimareita, joiden jokainen vaihe on automatisoitu vuosien määrätietoisen harjoittelun ja tuhansien toistojen jälkeen sulavaksi liikkeeksi, pystyvät he todennäköisesti keskittymään muihin asioihin, ilman että tekniikka hajoaa kovin pahasti. Ainakaan harjoitustilanteessa. Täytyy myös muistaa, että he harjoittelevat usein keskimäärin 25–70 km viikossa. Voin olla väärässä, mutta harvalla kuntouimarilla, triathlonistilla ja swimrun-harrastajalla on yhtä paljon aikaa käytettävissään vapaauinnin harjoitteluun.
Nyt pääsemme vihdoin itse asiaan. Olen huomannut omassa uinnissani, etenkin yli 1 000 m yhtäjaksoisissa vedoissa, että tapahtuu asioita, jotka heikentävät asentoani ja sen myötä vauhtini hidastuu. Koska uinti on näköjään yksi iso muistipeli, unohtuu minulta keskivartalon hallinta hyvin helposti. Sen vaikutus kehon asentoon ja voimantuottoon on valtava. Yksinkertaisesti päästän vatsani rennoksi, koska unohdan vetää napaa kohti selkärankaa/palleaa. Usein se johtuu siitä, että nilkkani ja polvitaipeeni pääsevät rennoiksi, ja ketjureaktio jatkuu kohti keskivartaloa.
Jalkoja ja nilkkoja käsittelemme seuraavassa jaksossa.
On hyvin tärkeää kokeilla uida kahdella eri tyylillä ja vertailla aikoja, jotta oppisi tuntemaan mikä toimii parhaiten.
Videosarjan vinkit ovat hieman tavanomaisesta poikkeavia, koska yritän niillä herättää pohtimaan asioita hieman laajemmin. Toivottavasti sinä saisit niitä “ahaa-elämyksiä” ja pääsisit eteenpäin elämän mittaisessa prosessissa, jota kutsumme vapaauinniksi.
Blogi julkaistaan myös kotisivuillani. Käypä tutustumassa:
www.swimyin.com
Hyviä treenejä! Terveisin, Sebastian
