Riikka Pakarinen on kotoisin Varkaudesta ja asuu tällä hetkellä Espoossa. Riikka on lapsuudesta saakka ollut liikunnallinen ja nykyisin Riikka on aktiivinen kuntoliikunnan harrastaja, jonka sydän sykkii juoksulle. Riikka on työskennellyt politiikan ja yrityselämän palveluksessa. Riikka työskentelee Suomen startup-yhteisön toimitusjohtajana ja toimii Suomen urheiluliiton puheenjohtajana.
Kuinka liikunnallinen oli lapsuutesi? Millaisia muistoja sinulla on lapsuuden liikkumisesta / liikunnasta / urheilusta?
Lapsuuteni oli todella liikunnan täyteinen. Yleensä viikonloput täyttyivät perheen kanssa talvisin pitkistä hiihtoretkistä takapihalta lähteviltä hiihtoladuilta ja iltaisin pelasimme pikkuveljeni ja naapurin lapsien kanssa pihapelejä pitkälle iltaan.
9-vuotiaana innostuin yleisurheilusta ja menin kaupunkimme seuran Varkauden Kenttä-Veikkojen harjoituksiin. Siitä syttyi kipinä lajiin, joka on jatkunut edelleen. Kilpailin yleisurheilussa aina aikuisikään saakka.
Liikunta oli iso osa lapsuuttani ja nuoruuttani. Se antoi valtavasti. Toi ystäviä ja loi tavoitteellisuutta. Urheilun kautta sain valtavasti onnistumisen tunteita, mutta toki myös niitä pettymyksiä, jotka ovat kasvattaneet valtavasti. Ilman urheilun täyttämää ilmapiiriä lapsuudessa, uskon, että myös oma maailmankatsomukseni olisi hyvin erilainen nyt tässä kohtaa elämää.
Mikä on henkilökohtaisesti mieleenpainuvin liikuntamuistosi?
Niitä on monia. Totta kai, kaikki lapsena ja nuorena tehdyt kisamatkat ovat jääneet mieleen. Aikanaan Finlandia Juonior Gamesit, kun 10-vuotiaana lähdettiin Varkaudesta yhdessä kisabussilla matkaan ja nukuttiin Espoossa koulun lattialla. Kamppailut kentillä ja ennen kaikkea uudet ystävät eri puolilta Suomea. Vanhemmalla iällä ensimmäinen maaottelu Suomi-paidassa on jäänyt mieleen.
Miten tällä hetkellä liikut, onko suhtautumisesi liikkumiseen muuttunut ja onko jotain tulevaisuuden tavoitteita liikkumisen suhteen?
Liikunta ja urheilu on edelleen tärkeä osa elämääni. Toki Suomen Urheiluliiton puheenjohtajana seuraan yleisurheilua ja teen töitä lajin parissa. Sen lisäksi omien lasten kautta myös muut lajit ovat tulleet tutuiksi ja ovat osa arkea. Jalkapallo, jääkiekko ja koripallo. On ollut hienoa nähdä ja oppia myös joukkuelajien hienous ja henki. Poikien kanssa tulee pelattua ja oltua toimitsijahommissa kentän laidalla.
Omassa urheilussa on nykyään läsnä armollisuus. Ei ole enää sellaista ohjelman kautta tulevaa aikataulua. Enemmän tekemistä oman hyvinvoinnin eteen. Juokseminen on edelleen ykkösharrastukseni, sen osalta tavoitteet ovat tulevan kesän puolimaratoneilla. Tällä hetkellä kuitenkin tärkeintä on liikunnasta saatava energia ja hyvä olo arkeen, eivät niinkään sekunnit.
Bonuskysymys, mitkä ovat sinun vinkkisi liikkumiseen ja terveiset The Home of Sports -sivuston lukijoille?
Ottakaa arkeen liikuntaa pienin askelin. Monesti arki on työntäyteistä, mutta se puoli tuntia löytyy aina. Ei tarvitse tehdä huippusuorituksia. Puolen tunnin lenkki tai kuntopiiri kotona arkiaskareiden välissä tuo puhtia kaikkeen muuhun. Pienistä askelista kohti kovempia ponnistuksia ja treenejä.
Siitä seuraava askel on sitten tavoitteellisempi liikunta. Jokainen meistä, oli missä iässä tai asemassa tahansa, pystyy kehittämään itseään myös urheilijana. Tärkeintä on tekemisen ilo ja nautinto.
