Taru Schroderus on 46-vuotias viestintäalan yrittäjä Lahdesta. Tarun perheeseen kuuluvat aviomies (ja pyörähuoltaja) Simo sekä lapset Miska (20) ja Mette (17).
Kuinka liikunnallinen ja urheilullinen oli lapsuutesi?
Erittäin liikunnallinen. Muistan käyneeni ensimmäisen kerran ”lenkillä” suurin piirtein neljävuotiaana. Juoksin kestävyysurheilusta innostuneen isäni kanssa reilun kilometrin matkan läheiselle jalkapallokentälle, jota isä opasti juoksemaan ympäri niin monta kertaa kuin jaksan ja tekemään sen jälkeen hänen näyttämiään venytysliikkeitä. Isä juoksi sillä välin pidemmän lenkin, kurvasi paluumatkalla takaisin kentälle ja sitten juoksimme yhdessä kotiin.
Juoksin ja hiihdin isän kanssa jo pienenä varsin pitkiä lenkkejä. Kerran hiihdimme Hämeenlinnasta Finlandia-hiihdon reittiä Lammille, seuraavana vuonna Lammilta Lahteen. Oli ihan normaalia juosta kesäaamuisin kympin lenkki, viettää päivä uimarannalla ja tehdä ratatreeni illalla. Viikonloput menivät kilpailuissa, melkeinpä ympäri vuoden. Menestys motivoi ja seurakavereista tuli parhaita kavereita.
Olen valtavan kiitollinen urheilun parissa vietetystä lapsuudesta ja nuoruudesta. Sen myötä sain laajan sosiaalisen verkoston, joka on kantanut pitkälle myös työelämässä.
Mitä urheilu sinulle antaa?
Saan urheilusta valtavasti hyvää oloa ja mielenrauhaa. Läheiseni voivat varmasti allekirjoittaa, että ilman liikuntaa minusta tulee melko nopeasti kärttyinen akka.
Nautin edelleen tavoitteellisesta harjoittelusta ja siitä tunteesta, kun jo päivällä vähän mietityttää, miten illan juoksuvedoissa tai pyörätreenissä mahtaa käydä. Rakastan pitkiä ja terapeuttisia juoksulenkkejä, uimista avovedessä ja hiihtämistä Salpausselän harjuilla.
Urheilu antaa arjen yläpuolelle nousevia elämyksiä. Sen kautta saan edelleen haastaa itseäni, kokea kilpailujännitystä ja onnistumisen iloa. Kilpailuja tärkeämpää on kuitenkin matka, jota teen itseni ja monien muiden samanhenkisten kanssa. Tässä kuplassa on hyvä ja helppo olla.
Onko sinulla urheilun tai liikunnan suhteen joitain tavoitteita, jotka haluaisit vielä toteuttaa?
Euroopassa on valtavasti vuoria, jotka haluan vielä tässä elämässä valloittaa pyörällä. Viime kesänä ajoimme Italiassa Passo Dello Stelvion ja se oli kertakaikkisen upea!
Olen kilpaillut triathlonissa vuodessa 2013 lähtien, eikä se kyllästytä vieläkään. Ensi kesänä osallistun ainakin IRONMAN 70.3 Alcudia-Mallorcaan ja IRONMAN MM-kisoihin Nizzassa, muilta osin kalenteri on vielä auki.
Tulevaisuudessa haluaisin saada liikunnasta myös aivan uudenlaisia elämyksiä. Voisin osallistua gravelpyöräilytapahtumiin tai juosta ultramatkoja. Ennen kuin jäätikkö sulaa, olisi hienoa juosta Grönlannin maraton.
Mikä on paras muistosi urheilun parista?
Parhaat muistot vievät lapsuuteen. Joutsan junnuhiihtoihin, joissa pakkanen paukkui ja sormet ja varpaat jäätyivät, Kiteen koululaisten SM-hiihtoihin ja niiden jälkeiseen kisadiskoon tai nuorten EM-kisoihin Ranskan Caen’iin, jossa elettiin viikko pääasiassa patongilla.
Yleisurheilumaajoukkueen tiedottajana pääsin kokemaan Münchenin EM-kilpailut ja Edmontonin MM-kilpailut aitiopaikalta. Ne olivat mahtavia reissuja.
Aikuisurheilussa mieleenpainuvin tapahtuma olivat viime kesän triathlonin puolimatkan MM-kilpailut ja niihin osallistuminen omassa kotikaupungissa. Myös ensimmäinen täysmatkan triathlon Nastolassa ja onnistunein täysmatka Barcelonassa ovat jättäneet aivojen syviin kerroksiin pysyvän muistijäljen.
Mitä terveisiä haluat lähettää Home of Sportsin lukijoille?
Moikataan, kun tavataan! Ja muistetaan, että liikunta on terveiden etuoikeus. Pidetään siitä kiinni niin pitkään kuin mahdollista.
