Jotta tehon mittausta voi hyödyntää harjoittelussa maksimaalisesti, pitää omista kynnysarvoista olla tarkka tieto. Toki tehomittarilla voi myös seurata sitä mihin suuntaan harjoitusten keskiwatit perusharjoittelussa muuttuvat. Jos nousua tapahtuu, niin se yleensä merkki nousseesta kunnosta.
Tehonmittauksesta hyödytään etenkin intervalleissa. Kun intervallit suoritetaan tehon mukaan, on teho heti alusta asti oikea. Syke reagoi kuormituksen muutokseen hitaasti ja se johtaa helposti kovissa harjoituksissa siihen, että tehot nousevat alussa liian korkealle ja laskevat loppua kohden tai sitten kuormitustaso nousee haluttua korkeammalle.
FTP-testi
Luotettava testi on ajaa pyörällä joko FTP-testi (5+20 min täysillä) tai 60 min täysillä (sisällä, ajovastuksella)) ja ottaa suorituksesta keskisyke. Tällä testillä saa toiminnallisen anaerobisen kynnyksen selville kaikkein luotettavimmalla tavalla. Anaerobinen kynnys on siis vauhtikestävyyden yläraja. Testin jälkeen on helppo määrittää itselleen suhteellisen tarkasti perus- ja vauhtikestävyysalueille tehoalueet. Peruskestävyyden yläraja on usein noin 65–70 % tunnin testin keskitehosta. Eli alle 65–70 % teholla tehtävät harjoitukset ovat peruskestävyyttä ja tasojen 65–100 % välillä tehtävät ovat vauhtikestävyyttä. Yli 100 % teho on maksimikestävyyttä.
Vinkkejä tehon mittaukseen
– Tehon mittaus on pyöräilyssä luotettavin tapa seurata niin kuormitusta kuin arvioida kunnon kehittymistä.
– Tehon mittauksen hyödyntäminen harjoittelussa vaatii perehtymistä. Se ei ole aloittelijalle eikä aktiivisemmallekaan harrastajalle välttämätöntä, mutta tehomittauksesta saa hyötyä.
– Kaikkeen mittaamiseen liittyy se riski, että kilpailussa tekniikka pettää. On hyvä oppia kuuntelemaan omaa elimistöä, jotta ei ole pulassa, jos tulee teknisiä murheita.
