Yksinkertainen periaate sykealueiden määrittämiseen on, että tekee 4–5 minuutin maksimaalisen suorituksen, vaikka juosten, josta saa maksimisykkeen selville. Peruskestävyyden yläraja (aerobinen kynnys) on useimmilla 70–75 % maksimisykkeestä, vastaavasti vauhtikestävyyden yläraja (anaerobinen kynnys) on useimmilla 85–90 % maksimisykkeestä. Eli jos maksimisyke on vaikka 200, niin peruskestävyyden yläraja voi olla sykkeenä 150, vauhtikestävyyden yläraja taas vastaavasti 180 lyöntiä minuutissa.
Sykkeen mittaus uinnissa on haasteellista, koska sykemittareiden vyöt kestävät huonosti paikallaan uinnin aikana. Kaikki vyöt eivät myöskään mittaa sykettä. Lisäksi uinnissa uidaan usein niin lyhyitä pätkiä, että syke ei ehdi nousemaan tasaisella vauhdilla kyseisen vauhdin tasanne vaiheeseen. Pyöräilyssä sykkeet ovat useimmilla 10–15 lyöntiä alhaisemmat kuin juostessa (sama kuormitustaso).
Tarkat sykealueet saa selville käymällä kuntotestissä. Jos mahdollista, testaus kannattaa toteuttaa sekä pyöräillen että juosten.
Vinkkejä sykkeen hyödyntämiseen harjoittelussa
– Seuraa sykkeitä, näin toteutat harjoittelua haluamallasi tehoalueella.
– Muista, että pidemmillä lenkeillä sykkeet nousevat loppua kohden, vaikka suoritusteho pysyy vakiona. Jos haluat varmistaa, etteivät tehot laske loppua kohden, niin sykkeiden pitää hieman nousta loppua kohden.
– Alle 3–5 minuutin suorituksissa syke ei ehdi saavuttamaan vakiovauhdilla niin sanottua tasannevaihetta, joten aloita esim. sykeperusteiset vedot riittävän rauhallisesti. Syke ei heti reagoi tehon muutokseen.
– Seuraa sykkeiden kehitystä erilaisissa harjoituksissa. Yleensä jos vauhti pysyy samana ja sykkeet laskevat, se on merkki nousseesta kestävyyskunnosta.
– Jos et tiedä omaa maksimisykettä ja terveytesi kestää maksimaalisen suorituksen, niin tee 3–5 minuutin pituinen maksimaalinen suoritus, josta katsot maksimisykkeen.
