1970-luvun Pohjois-Kaliforniassa paikalliset nuoret keksivät aikansa kuluksi erilaisia korvikelajeja surffaamiselle. Marinin maakunnassa asuvat nuoret ajoivat pyörillä vuoripolkuja alas. Sen aikaiset polkupyörät olivat asvaltille suunniteltuja cruiser-tyylisiä pyöriä, mutta pyöriin keksittiin asentaa mm. moottoripyörien osia, kuten jarrukahvoja ja nappularenkaita.
1970-luvun lopulla maastopyöräilyn pioneerit Gary Fisher, Joe Breezer ja Tom Ritchey järjestivät maastokisoja kolmen mailin mittaisella ja jyrkällä Cascade Fire Traililla. Lajin suosio kasvoi ja pikkuhiljaa innostus levisi ympäri Yhdysvaltoja.
Maastopyöräily kaupallistui nopeasti, ja 1990-luvulla Suomenkin valtasi eräänlainen buumi maastopyöräilyssä. Innostus johti siihen, että hetkellisesti koko pyöräilevä kansa hullaantui maastureista. Maastopyörillä ajettiin niin kadulla kuin poluillakin.
2000-luvun taitteessa maastopyörien kehityksessä tapahtui merkittäviä asioita. Keulan jousitustekniikka kehittyi ja toi merkittävää etua aiemmin suosittuihin täysjäykkiin maastureihin.
Kansainvälinen pyöräilyunioni UCI tunnusti maastopyöräilyn alajaoksekseen verrattain myöhään, 1990-luvun alussa, vaikka maastopyörillä oli ajeltu kilpaa Yhdysvalloissa ja Keski-Euroopassa jo kymmenisen vuotta. Ensimmäiset maailmanmestaruuskisat pidettiin Coloradossa vuonna 1990. Maastoajo otettiin olympiakisojen lajivalikoimaan Atlantan olympialaisiin 1996.
(lähde: Aja kovempaa maastossa! Fitra. 2016)