Hapottomat nopeuskestävyysvedot ovat oiva lisä hiihtäjälle. Tällöin ei varsinaisesti kehitetä kestävyyttä, vaan nopeutta. Alle kymmenen sekunnin vedoissa laktaattia ei ehdi muodostua ja parhaimmillaan harjoitus avaa paikkoja sekä liikeratoja. Vetoja ei välttämättä tarvitse tehdä 100 prosentin teholla, vaan jo noin 85 prosentin tehoilla saadaan kehitykselle vaadittava ärsyke aikaiseksi. Tällöin myös tekniikka pysyy helpommin kasassa.
Harjoituksissa tulisi ennen kaikkea keskittyä mahdollisimman puhtaaseen tekniseen suoritukseen. Nopeusharjoituksissa täytyy kuitenkin olla tarkkana, koska vetojen venyessä liian pitkiksi palautusajat ovat vielä pidemmät kuin maksimikestävyysharjoituksista. Lisäksi liiallinen nopeuskestävyysharjoittelu heikentää kestävyysominaisuuksia.
Hiihdossa nopeusominaisuuksien harjoittelu kannattaa yhdistää aerobisten lenkkien yhteyteen, koska kyseessä on kestävyyslaji ja edelleen pääpaino harjoittelussa on kestävyysomi- naisuuksien kehittämisessä. Hiihdossa nopeusominaisuuksista ei ole hyötyä ilman aerobista kuntoa. Kuntoilijalla nopeusharjoitteet voidaan tehdä tasatyöntäen ja hiihtäen, keskittyen erityisesti tekniikkaan.
Lihaskestävyys
Lihaskestävyyttä voidaan kehittää myös pidempinä kestoharjoituksina tai lajinomaisin harjoittein kuntosalilla. Lajinomainen lihaskestävyys on erittäin tärkeää hiihdossa. Monella aloittelevalla hiihtäjällä aineenvaihdunnallinen kuntotaso voi olla riittävä koviinkin suorituksiin suksella, mutta lajinomainen lihaskestävyys ei ole riittävällä tasolla. Tämä onkin syytä huomioida aloitettaessa harjoittelua.
Suorituksen edetessä lihaksisto väsyy usein nopeammin kuin sydän. Kuntoilijan olisi hyvä aloittaa lajinomainen lihas- kestävyysharjoittelu lyhyempien kovavauhtisten vetojen kautta, jolloin suoritus säilyy teknisesti puhtaana.
Hyvässä lihaskestävyysharjoituksessa lihas väsyy, mutta varsinaista hapon tunnetta ei pääse syntymään. Kehityksen myötä pystytään ottamaan peruskestävyyslenkeillä mukaan pidempiä lihaskestävyysosioita, kuten tasatyöntö- ja sauvoittahiihto-osuuksia. Nämä toimivat myös oivina tekniikkaharjoituksina, koska niissä hiihtäjän ei tarvitse keskittyä kuin jalkoihin tai käsiin kerrallaan.
Kuntosalilla tehtävissä lihaskuntoharjoituksissa olisi hyvä huomioida hiihdolle ominaiset lihaskuntovaatimukset. Nykyhiihdossa pyritään käyttämään ylävartalon painoa tehokkaasti hyödyksi, joten keskivartalon lihaskestävyys on keskeisessä roolissa.
Isoissa liikkeissä kannattaa keskittyä keskivartalon hallintaan. Keskivartaloharjoitukset toimivat hyvinä vartalonhallintaharjoituksina ja niiden aikaansaaman ”lihasmuistin” kautta oikeanlainen asento on myös mahdollista siirtää sukselle.