Ei ole olemassa yhtä oikeaa teknistä mallia, johon kaikki tulisi mahduttaa. Tekniikkaan vaikuttavat muun muassa raajojen mittasuhteet, voimatasot, liikeradat, kuntotaso ja vauhti. On kuitenkin tiettyjä perusasioita, jotka pätevät kaikissa tekniikoissa.
• Hyökkäävä hiihtoasento
• Voimantuoton suunta
• Liike-energian hyödyntäminen
• Suksen tasapohjaliuku
• Oman vartalon painon hyödyntäminen
Optimaalisimpaan tekniikkaan pyrkiessä tukilihaksien kunto on erittäin tärkeässä osassa. Jotta hiihtoasento pysyy hyökkäävänä, keskivartalon ja pakaralihasten tulee toimia koko ajan aktiivisesti. Toki hiihdosta voi nauttia, vaikka ei täydellistä tekniikkaa oppisikaan, mutta jo pienillä teknisillä asioilla alkaa hiihto tuntua mukavammalle.
Hyökkäävä hiihtoasento on tärkeää säilyttää kummallakin tyylillä – koko ajan. Sen avulla on mahdollista saavuttaa laajemmat liikeradat ja menosuuntaan ohjaava voimantuotto. Kovissa vauhdeissa sauva voidaan iskeä lähes pystyyn, mutta pääsääntöisesti sauva tulee aavistuksen menosuuntaan, jotta voima saadaan välittömästi viemään eteenpäin. Sauvoilla ei ole siis tarkoitus ottaa tukea, vaan ne ovat työntämistä varten.
Perinteinen hiihtotyyli
Perinteisellä tyylin tekniikoita hyödynnetään erilaisiin maastonkohtiin. Välinekehityksen ja vauhtien kasvun myötä tasatyönnön merkitys on korostunut.
Oman vartalon painon hyödyntäminen on keskeisessä roolissa työnnöissä sekä potkuissa. Potkullisissa tekniikoissa tekniikan oppimisen kannalta on tärkeää saada suksiin hyvä pito, koska vauhti ponnistetaan lumeen pysäytetystä suksesta. Hyökkäävällä hiihtoasennolla on helpompi päästä yhden suksen päälle ja tämän myötä suksi pitää paremmin. Lisäksi lonkankoukistajien liikkuvuus ei rajoita liikettä ja ponnistus on mahdollista viedä loppuun asti.
Hyökkäävän hiihtoasennon kannalta hartioiden tulee pysyä koko ajan hivenen eteenpäin. Tällöin voimantuotto on helpompi ohjata eteenpäin ja päästään ylösalaisesta liikkeestä eroon.
Luistelutyyli
Luistelutyylillä voimaa tuotetaan samanaikaisesti jaloilla ja käsillä. Vapaan tekniikoissa on aina tärkeää pitää painopiste edessä, koska suksen korkein kohta on siteen etupuolella. Painopisteen ylittäessä tämän pisteen suksi lähtee viemään kuin itsestään, eikä hiihtäjän tarvitse nähdä niin kovasti vaivaa liu’un aikaansaamiseksi.
Vapaan hiihdossa ylävartalon aktiivinen käyttö on tärkeää ja työnnöissä pätevät yleisesti samat asiat kuin tasatyönnössä. Kaikissa vapaan tekniikoissa askel tulee ottaa voimakkaasti vartalon alle. Suksen jäädessä ulos vartalolinjasta joudutaan suksen päälle erikseen menemään ja se aiheuttaa ylimääräistä huojumista puolelta toiselle.
Suksen liukuominaisuudet ovat parhaimmillaan tasapohjaliu’ussa ja hyökkäävällä hiihtoasennolla saadaan myös suksen keulan alueelle painetta, jolloin se käyttäytyy vakaammin. Ponnistus tehdään vapaalla tyylillä aina sisäkanttia vasten. Voimantuotto suunnataan ponnistuksessa suoraan sivulle ulospäin ja liike suksen liukusuuntaan. Tekniikan opettelun kannalta onkin tärkeää haastaa itseään ja hakeutua pois mukavuusalueelta, koska vain tällöin uuden oppiminen on mahdollista.
