Uintiasentoon vaikuttaa kehon luontainen kelluvuus, sillä ihmiset ovat kehotyypiltään erilaisia. Lihakset ja luut painavat vedessä, kun taas rasva kelluttaa. Siksi lihaksikkaat jalat painuvat yleensä pohjaa kohden. Naisten rasvaprosentti on luonnostaan korkeampi kuin miehillä, joten naisilla kelluminen on helpompaa.
Asentoon vaikuttavat pään asento, keskivartalon lihastonus ja potkut. Pään asennolla on suuri merkitys koko vartalon asentoon, sillä jos uidaan pää korkealla, tasapaino muuttuu ja jalat putoavat kohti pohjaa. Liikeradaltaan liian isot potkut ja jalkojen jännittäminen pudottavat myös jalkoja kohti pohjaa.
Myös vartalon rullaus on oleellinen asia. Vartalo kiertyy käsivedon mukaan ja kierto lisää liukua. Kierto helpottaa hengittämistä, sillä pää kääntyy luontevasti vartalon mukana. Myös käden palautuminen on helpompaa, kun vartalo on kiertyneenä.
Hengitys on etenkin monelle aloittelijalle haastavaa. Ennen hengitystaukoa pitää muistaa puhaltaa keuhkot tyhjäksi. Yleisin virhe on yrittää puhaltaa keuhkot tyhjäksi ja vetää ilmaa sisään samaan aikaan hengitystauon aikana. Keuhkot puhalletaan tyhjiksi rullauksen aikana. Yleisimmin puhallus tehdään sekä nenän että suun kautta.
Käsiveto
Käsivedossa oleellista on, ettei käsi ylitä vedessä vartalon vertikaalilinjaa. Käden rikkoessa veden pinnan, tunne on kuin se työnnettäisiin käsi postiluukusta sisään. Jos veto tuodaan vertikaalilinjan väärälle puolelle, sitä korjataan potkuilla, mikä aiheuttaa ongelmia suoraan etenemisessä etenkin avovedessä.
Kun käsi tuodaan veteen, ote vedestä pyritään saamaan heti kiinni. Käsivarren ja olkavarren lihakset aktivoidaan otevaiheessa. Tätä voi demonstroida kuivalla maalla ottamalla pallo ilmasta kiinni.
Kämmen ja käsivarsi tekevät alkutyön, jolloin kyynärpää pysyy paikallaan korkealla. Siinä vaiheessa, kun käsi ja käsivarsi ovat samassa linjassa kyynärpään kanssa, niin koko käsiveto tekee työtä. Kämmen tekee työnnön loppuun asti ja käsi nostetaan vedestä kyynärpää edellä.
Potkut
Potkujen tarkoitus on rytmittää uintia ja pitää uintiasentoa hyvänä. Monesti potkujen avulla pyritään pitämään jalat pinnalla. Liiallinen potkiminen syö rajusti happea ja on epätaloudellista triathlonuinnissa.
Märkäpuvun kanssa jalat pysyvät pinnalla ja potkut nousevat helposti liian korkealle. Tällöin potkuista ei saada täydellistä hyötyä.
Potku lähtee lantiosta, ei polvesta. Usein taitetaan liikaa polvea, jolloin asento tippuu. Nilkkojen tulisi olla ojennettuna ja myös rentoina. Monella uimarilla on todella jäykät nilkat ja potkuja potkitaan kuin saappaat jalassa. Nilkkojen liikkuvuudessa on suuria eroja, mutta varpaiden pitäisi osoittaa vastakkaiseen päätyyn.
Moni jännittää turhaan jalkoja potkujen aikana. Potkujen liikerata on yllättävän pieni, sillä mitä laajemmalla liikeradalla potkitaan, sitä enemmän jalat uppoavat ja rikkovat uintiasentoa. Asento putoaa aina kun potkastaan liian syvälle.
Potkuharjoitukset eivät tuo suoranaisesti vauhtia triathloniin, mutta ovat tärkeä osa uintiharjoittelua, jotta opitaan potkimaan oikealla tavalla. Hyvä triathlonuintitaito vaatii myös potkuosaamista.
