URHEILUN KOTI

The Home of Sports on media täynnä kestävyyttä, nopeutta ja voimaa. Elämyksiä, tapahtumia, haastatteluja ja vinkkejä juuri sinulle!

TRIATHLONKOULU

Ajoasento pyöräilyssä

Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin
Share on whatsapp
Peesivapaissa triathlonkilpailuissa ajetaan maantiepyörällä, kun taas pidemmän matkan kilpailuissa, joissa peesaaminen on kielletty, edetään triathlonpyörällä, jos sellaisen omistaa. Käytettävän pyörän lisäksi pyöräilijän liikkuvuus on merkittävä tekijä asennon suhteen.

Pyöräily on aina taistelua ilmanvastusta vastaan. Siksi asento pyritään saamaan niin kapeaksi kuin mahdollista. Liian ”tiukkaan” asentoon ei kannata pyrkiä, sillä voimantuotto ei välttämättä ole tällaisessa asennossa parhaimmillaan, eikä pyöräilijän liikkuvuus välttämättä ole riittävä. Pyöräilyn jälkeen tuleva juoksu asettaa myös haastetta asennolle. Tämän takia kannattaa harjoittelessa suosia yhdistelmäharjoituksia, eli mahdollisimman usein juosta pyörälenkin päälle.

Testaa asentoa

Asentoa pitää testata myös kisavauhdeissa ja kovassa rasituksessa, jossa saadaan todellinen tuntuma kilpailunaikaiseen asentoon. Pitkillä matkoilla ajetaan useita tunteja ala-asennossa, joten sitä on syytä myös harjoitella.

Oikean asennon löytäminen ei käy välttämättä hetkessä. Asennon löytyminen saattaa vaatia useita lenkkejä, joiden aikana asentoa hienosäädetään tarpeiden mukaisesti.

Jos asento tuntuu hyvältä, eikä määrällisesti tai tehollisesti runsas pyöräily aiheuta kipuja, on asento todennäköisesti kohdallaan. Pyöräilykaveri voi tehdä asennon huomioita lenkillä ja asentoa sekä ajamista kannattaa videoida esimerkiksi trainerilla ajaessa.

Muutokset maltilla

Ajoasennon muutokset tehdään aina maltillisesti. Äkilliset liian isot muutokset voivat aiheuttaa kipuja mm. polviin. Kun sopivat säädöt löytyvät, kannattaa pyörän mitat merkitä paperille muistiin. Merkitse ylös satulan korkeus (keskiön keskeltä satulan päälle), jättö (satulan nokka keskiön takana) ja satulan etäisyys tangosta (satulan nokasta tangon keskelle). Näin seuraavaa pyörää hommatessa tai vaikkapa matkalle lähtiessä mitat ovat tallessa.

Hyvä ajoasento

• Pyörä ja ajaja muodostavat biomekaanisesti saumattoman kokonaisuuden.

• Ajoasento on miellyttävä, rento ja tasapainoinen.

• Asento on aerodynaaminen.

• Jalka jää hieman koukkuun ala-asennossa.

• Hartiat pysyvät rentoina.

• Lantio ei liiku poljinkierroksen mukana.

Pyörän säätäminen

Satulan korkeus on kohdallaan, kun satulassa istuttaessa ja pyöräilykengän kantapään ollessa polkimella jalka ojentuu lähes suoraksi. Kun klossi kiinnitetään polkimeen, on jalka aavistuksen verran koukussa. Lantio pysyy satulassa paikallaan koko poljinkierroksen aikana.

Oikea satulan korkeus voidaan määrittää mittaamalla jalan sisämitta (lattiasta haaraväliin) ja kertomalla se luvulla 0.886. Satulan korkeus mitataan keskiön keskeltä satulan päälle satulaputkea seuraten.

Satulan vaakataso tarkastetaan vatupassilla. Satulan kärkeä voi kääntää aavistuksen etukenoon, muttei liikaa, koska tämä voi lisätä painetta hartioille ja aiheuttaa turhia niska- sekä hartiakipuja.

Ei liikaa etupainoa

Triathlonpyörissä satula tuodaan usein todella eteen, jolloin ajaja istuu jopa keskiölinjan etupuolella. Ideana on rasittaa maksimaalisesti etureisiä, jotta takareisien voimat säästyvät juoksuun. Jos satula tuodaan liian eteen, muuttuu painopiste, joka vaikuttaa pyörän ohjattavuuden lisäksi sen rullaukseen. Lisäksi jos pyöräilyosuudella ajetaan etureidet ”tyhjiksi”, niin lantio ei taatusti kestä enää juoksuosuudella ylhäällä, varsinkin jos omaa triathlonistille tyypilliset kireät lonkankoukistajat.

Triathlonpyörässä ohjaustangon pituussäätö tarkoittaa aika-ajotankojen ja kyynärvarsilepuuttajien pituuden säätämistä. Ohjainkannattimen avulla säädetään myös ohjaustangon korkeutta. Korokepalojen avulla korkeutta voidaan muuttaa halutulle tasolle.